keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Sävy sävyyn.

Nämä bodyt valmistin sillä ajatuksella että niille sopisi kaveriksi samat leggarit. Jostain kumman syystä sitä aina tekee jokaiselle bodylle kaveriksi omat housut ja näin ollen on varmaa että housuja valitessa on vaihtoehtoja liikaa. Ainakin miehen mielestä :D Ja todennäköisesti päälle päätyykin ne epäsopivimmat housut :D En oikeasti ole niin tarkka miten tytön vaatteet keskenään mätsäävät, mutta itse haluan pukea tytön päästä varpaisiin sävy sävyyn. Toki hyväksyn miehenkin asuvalinnat tytölle :) Bodyja likaantuu käytössä tuplasti enemmän kuin housuja, joten siksi on myös ihan järkevää ettei jokaiselle bodylle ole omia housuja.
Ensimmäisen bodyn tein PaaPiin ihanasta perhoskankaasta. Kangas on luomupuuvillaa ja niin ihanan pehmeää että voisin tehdä siitä vaikka kaikki tytön vaatteet. Minullahan on tätä kangasta myös vihreänä. Tällaisia kankaita toivoisin ehdottomasti lisää. Bodyn kanttasin vaaleanpunaisella resorilla. Onneksi tämä resori on kohta loppu koska se on niin lörppää. Sitä ei ole mukava ommella ja käytössäkään se ei ole oikein tarkoituksenmukainen. Kanttauksissa se juuri ja juuri menee.
Leggareihin valitsin violettia trikoota. Koska bodyssa ei ole violettia niin tikkasin käänteet vaaleanpunaisella langalla ja laiton lahkeensuihin bodyyn mätsäävät vaaleanpunaiset napit.
Toisen bodyn tein Eurokankaan palalaarista löytämästäni yksisarvinen-trikoosta. Bodyn kanttaukset ja hihojen frillat tein samasta trikoosta mistä leggaritkin. Tikkaukset on myös samalla vaaleanpunaisella. Säästyinpähän tylsältä lankojen vaihtamiseltakin.
Nämä yksisarviset ovat mielestäni kovin söpöjä, mutta kangas tuntuu melko karkealta luomupuuvillan rinnalla. Luomupuuvillaa ostan mielelläni jo sen tunnun vuoksi. Toivottavasti kivijalka kangaskaupatkin saisivat valikoimiinsa vastaavan tuntuisia luomupuuvilloja. Uskon että menekki olisi taattu kun pelkkä hipaisu riittää ostopäätöksen tekemiseen :)
Perhos-trikoo: PaaPii
Yksisarvinen-trikoo: Eurokangas
Violetti trikoo: Eurokangas
Vaaleanpunainen resori: Eurokangas
Vaaleanpunaiset napit: Loppumattomat omat varastot :)

tiistai 20. tammikuuta 2015

Satukirjahaaste.

Helmoja ja hepeneitä-blogi haastoi minut mukaan Satukirjahaasteeseen. Haasteen tarkoituksena oli valita itseä miellyttävä lastenkirja ja sen perusteella ommella vaate tai asukokonaisuus. En tietysti osannut ennakoida tätä haastetta joulukuussa joten "kankaaton tammikuu" aiheutti hieman päänvaivaa. Alkuperäinen suunnitelma kariutui siihen ettei kangaskaapeistani löytynyt sopivia materiaaleja. Tätä haastetta pähkäiltyäni siskoni ehdotti erästä lastenkirjaa joka on jäänyt minullekin mieleen lapsuudesta.
En tiedä johtuuko kirjan mieleenpainuvuus sen hauskasta kuvituksesta vai siitä että kirjassa on eräs lapsen mieleen helposti jäävä tapahtuma. Kirjassa Jasonin äiti poseeraa alastonmallina jotta saisi hieman lisätienestiä koska hänen palkka ei tahdo muuten riittää. Tällaisia kuvia ei joka kirjassa ollutkaan ja sekös lapsena hihitytti. Kyseessä on siis kirja nimeltä Jason. Kirjan on kirjoittanut ja kuvittanut Camilla Mickwitz.
"Camilla Mickwitz oli suomalainen lastenkirjailija, kuvittaja ja animaattori. Hän loi Pikku Kakkosen alkuanimaation ja Varokaa heikkoa jäätä-tietoiskun, sekä kirjat Emiliasta, Jasonista ja Mimosasta.
Mickwitz aloitti mainospiirtäjänä, mutta alkoi 1960-luvun lopulla tehdä lastenkirjoja. Kirjojen tekstit kertovat ajan hengen mukaisesti arjesta, päivähoidosta, yksinhuoltajista ja luonnonsuojelusta. Kirjojen kuvitus on hilpeää ja värikylläistä. Kuvituksen muodot ovat selkeitä ja ihmishahmot pyöreitä."
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Camilla_Mickwitz

Itselläni ei käynyt mielen vieressäkään että tämä sama henkilö on ollut näiden Pikku Kakkosen animaatioiden takana. Vaikka nythän se tuntuu ihan itsesäänselvyydeltä kun tarkemmin ajattelee. Ovathan ne tyyliltään ja tunnelmaltaan täysin samanlaisia.
Jasonin vaatekerta on melko yksinkertainen, t-paita ja shortsit kera valkoisten sukkien. Shortsit valmistin Marimekon puuvillatrikoosta. Shortsien taakse tein pienet päällitaskut. Henkselit ompelin takakappaleeseen kiinni, mutta etupuolella kiinnitys tapahtuu henkselilukoilla.
Yläosana Jasonilla on keltainen t-paita. Tein t-paidan napakasta joustocollegesta. T-paita on malliltaan melko pitkä jotta se pysyy pienelläkin käyttäjällä paremmin päällä. (...pysyi kunnolla tasan kuvauksen ajan :) )
Tein myös Jasonin nallen. Siitä oli tarkoituskin tulla vähän reppanan näköinen, mutta en minä arvannut että siitä ihan noin reppana ja muotopuoli olisi tullut :D Nämä vaatteet ei ehkä ole kaikkein käyttökelpoisimmat pienelle henkselilukkoineen ja nousevine t-paitoineen, mutta ihan kiva kokeilu. Ja ehkäpä joku nukke saa tästä vaatekerran itselleen :) Tämä oli mukava haaste. Kiitos Kristalle! Ja käykäähän katsomassa mitä kaikkea muut ovat saaneet aikaan :)
Punainen puuvillatrikoo: Marimekko
Keltainen joustocollege: Löytö-Pala
Ruskea velour: Kirpputori
Henkselilukot: Karnaluks

perjantai 16. tammikuuta 2015

Kauniita unia.

Pikkuhiljaa siirrymme käyttämään kokoa 68 cm. Tuntuu ihan hurjalta tuo vauvan kasvu! Olen joitakin vuosia takaperin työskennellyt lastenvaateliikkeessä ja minulle on jäänyt hyvin mieleen kuinka tylsiä vauvojen unihaalarit olivat! Voi olla ja toivottavasti onkin niin, että tänä päivänä kaupoista löytyisi kivempiakin vaihtoehtoja. En itsekkään haluaisi nukkua kulahtaneen värisessä kalsariasussa :D Meillä tyttö puetaan siis öisinkin kivoihin kuoseihin ja väreihin. Mistä sitä tietää vaikka se edesauttaisi näkemään kauniita unia :D
Tästä punaisesta aurinkopeura-kankaasta piti tulla alunperin jotain ihan muuta, mutta valitettavasti sain ensin viallisen palan kyseistä kangasta ja kun lopulta sain palan priimana, niin ajattelemani ompelus ei enää tuntunutkaan niin mieluisalta. Siispä tein siitä unihaalarin tytölle ja loput kankaasta odottakoon järkevämpiä ideoita :)
Unihaalarissa käytin hyväksi havaittua mallia jossa vetoketju kulkee toisen lahkeen alas asti. Resoreihin laitoin sen verran lisää pituutta että haalarit menevät vähän pidempäänkin. Aurinkopeurat saivat kaverikseen tumman harmaat resorit.
Vaaleanpunaiset yksisarviset on löytö Eurokankaan palalaarista. Jokin tässä kankaassa viehätti ja tuskin olisin moista kangasta ostanut nettikaupasta. Useammin sitä tulee kankaissa niitä "hutiostoja" nettikaupoissa kuin kivijalkakaupoissa. Onneksi vain muutaman kerran on näin käynyt. Ja harvemmin sitä nettikaupasta tilaa kangasta josta ei ajattelisi kuvan perusteella sen olevan kiva. Yksisarviset on mielestäni oikein soma kangas pienelle ja siihen sopi hyvin Marimekolta ostetussa resoripaketissa tullut vaalean lila resori.
Raidallinen kangas on löytö kirpputorilta ja tunnultaan erityisen pehmoinen. Yksinään tämä raidallinen kangas toi mieleen juurikin sitä kalsarimeininkiä :D joten applikoin etupuolelle tekstin vaaleanpunaisella resorilla. En ole kovin paljoa applikointia harrastanut, mutta täytyy sanoa että mielestäni onnistuin kohtuullisen hyvin.
Nämä haalarit valmistuivat hyvinkin nopsaa koska käytin kaikissa saman värisiä lankoja. Havaittavissa oli ehkä pientä laiskuutta lankojen vaihdon suhteen, mutta mielestäni kaikkiin passasi ihan hyvin vaaleanpunainen lanka pääntien tikkauksiin. Tosin eihän noita olisi pakko tikata, mutta minusta se on sievempi niin. Kangaskaapissa marinoitunut Viljamin Puodin hattarakekkerit-kangaskin pääsi vihdoin hyötykäyttöön. Siitä onkin ollut yllättävän hankala keksiä omleltavaa koska mielestäni se on melko paksua ja en ole löytänyt siihen helposti yhdistettävää kangasta. Sitäkin jäi vielä johonkin muuhunkin ompelukseen. Milloinkohan sitä oppisi ettei yhtä vauvan bodya tai muuta vastaavaa varten tarvitse ostaa metritolkulla kangasta! Alkaa ne kivoimmatkin kuosit tympiin kun joutuu samasta kankaasta kovin monia vaatteita ompeleen :D
Yksisarvinen-trikoo: Eurokangas
Tähti-trikoo: saatu
Raita-neulos: kirpputori
Hattarakekkerit-trikoo: Viljamin Puoti
Lila ja harmaa resori: Marimekko (Herttoniemi)
Vaaleanpunainen resori: Eurokangas

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Kierrätyshaaste.

Minulla on jo hyvän tovin lojunut ompeluhuoneessani kahdet käyttökelvottomat farkut. Toiset ovat niin käytetyt että ratkeilevat liitoksistaan ja toiset ovat vähemmän käytetyt, mutta niin rumat että niitä tuskin kukaan käyttöön huolisikaan. Helmoja ja hepeneitä-blogin Krista haastoi minut ompelemaan kierrätysmateriaalista joten tämä oli oiva tilaisuus saada nuo farkut vihdoin hyötykäyttöön.
Farkku taitaa olla aika mielikuvitukseton kierrätysmateriaali, mutta se taipuu moneksi ja lopputulema voi olla hyvinkin mielikuvituksellinen. Haasteen ideana oli ettei ompelusta varten osteta mitään uutta, vaan kaikki muukin tarvittava materiaali on omasta varastosta.
Oman työni idea jalostui tehdessä ja ompelutarvikkeita pengoin sitä mukaa kun suunnitelma eteni. Farkkujen lisäksi tarvitsin ohutta vanua, collegea, vuorisatiinia, vetoketjun, resoria ja muuta pientä. Halusin tehdä tytölle keväisen farkkuhaalarin. Haalari on oiva esimerkiksi kauppareissuille.
Toiset farkut olivat mielestäni väriltään niin rumat että päätin tehdä asialle jotain. Käytin niinkin yksinkertaista ratkaisua kuin kangastussi. Pinkillä kangastussilla farkulle sai ihan uuden ilmeen.
En juurikaan hyödyntäny farkkujen valmiita saumoja koska halusin tehdä vaaleanpunaiset tehostetikkaukset. Leikoin kaavoja sitä mukaa pienemmiksi kappaleiksi kun niitä farkuille sommittelin. Kappaleita ei olisi saanut leikattua sellaisenaan ja olisi ollut ehkä hieman tylsää jos etu- ja takakappaleet olisivat olleet yhtenäisiä.
Tähdet tulivat kuvioon mukaan kun olin saanut kappaleet leikattua. Halusin kokeilla miltä pinkit kuviot näyttäisivät hieman rosoisilla reunoilla.
Tikkasin nurjalta puolelta pinkit neliönmuotoiset kappaleet kiinni päällikappaleisiin. Tikkaukset tein vapaalla kädellä tähdenmuotoisiksi ja tikkasin tähdet useamman kerran ympäri.
Sitten leikkasin oikealta puolelta päällikappaleesta tähden keskustan pois. Mielestäni tämä oli ihan kiva kokeilu. Muuten valmistin haalarin melko perinteisellä tyylillä. Hihan- ja lahkeensuihin laitoin resorit koska mielestäni ne on ihan kätevät haalarissa joka ei tule varsinaisesti ulkoiluun.
Vuorina käytin aiemmin saamaani vaaleanpunaista collegea. Hihoihin laitoin liukkaampaa vuorisatiinia jota löytyi sopiva kappale omista varastoista. Muistaakseni tämä kappale on ylijäämää itselle ommellusta jakusta. Resori on löytö kirpputorilta ja vetoketju on myös kirpparilöytö. Vuorin niskaan laitoin vielä ilmettä tuomaan palan kierrätettyä puuvillaa joka on kantattu puuvillavinonauhalla. Kokomerkkikin tähän ompelukseen on saatu eräästä joululahjasta joka sisälsi ompelutarvikkeita:)
Tosi hyvin onnistuin tekemään jo olemassaolevista materiaaleista. Tällaista työskentelytapaa pitäisi yrittää useamminkin. Valitettavan usein sitä huomaa löytävänsä itsensä kangaskaupasta kun omista varastoista ei muka löydy sopivia materiaaleja... tällä tavalla farkkuhaalarista saa paljon monisävyisemmän kuin uudesta farkusta tehtynä. Varsinkin hyvin kuluneissa farkuissa on tosi paljon sävyeroja ja nämä tuovat mukavaa vivahteikkuutta uuteen ompelukseen.
Tämä oli mukava haaste ja käykäähän ihmeessä kurkkaamassa millaisia kierrätysompeluja muut haastetut ovat tehneet :)

maanantai 5. tammikuuta 2015

Laiskan tilkkupeitto.

Ostin kesällä Eurokankaasta ihanaa tikkikangasta tarkoituksenani tehdä päiväpeite tytön pinnasänkyyn. Tämä tikkikangas on aivan valloittava värisävyiltään ja oiva keksintö laiskalle tilkkutöiden tekijälle :)
Toisaalta olisi ihan kiva tehdä itsekin jotain tilkkutöitä, vaan eipä minun kangasvarastosta olisi löytynyt näin kivoja puuvilloja. Tämä tikkikangas ei vaadi kuin vinonauhan reunoillensa. Peitteen nurja puoli on luonnonvalkoista puuvillaa.
Jostain syystä tytön synnyttyä oli mielenpäällä kaikkea muuta kuin vinonauhan ompelu päiväpeittoon. Ja onneksemme kävikin niin että tytön kummitäti oli virkannut nimiäislahjaksi aivan ihastuttavan peitteen pinnasänkyyn. Muutama päivä taaksepäin tämä unhtunut tikkikangas sitten pilkisteli kangaslaatikosta ja päätin ottaa sen parempaan käyttöön.
Osasyyllisenä tähän yhtäkkiseen innostukseen on myös eräässä facebook-ryhmässä meneillään oleva haaste. Haasteen päämääränä on olla ostamatta kankaita tammikuun aikana ja ommella mahdollisimman paljon metrejä omista kangasvarastoista. Tämä projekti laihdutti kangasvarastojani 80cm :) Tyttö pyörii jo niin kovaa vauhtia että nykyinen Nukkumatin kuvalla varustettu leikkimatto on tullut ahtaaksi joten tein tästä peitteestä toisen leikkialustan.
Nyt kelpaa tytön pyöriä ja touhuta :) 
Tikkikangas: Eurokangas
Vinonauha: Löytö-Pala

torstai 1. tammikuuta 2015

Happamia sanoi kettu.

Kaikki varmasti tunnistavat nämä Fazerin klassikkokarkit. Nämä ovat kuuluneet suosikkeihini jo lapsena. Ei suinkaan niiden maun vuoksi, vaan ihanan käärepaperin vuoksi!
(kuva lainattu täältä)

Siksipä ilahduinkin kovasti kun Vallila julkaisi tämän Karkkipäiväksi nimetyn kankaan. En halunnut tästä kotiimme verhoja tai mitään kovin vallitsevaa tekstiiliä koska luulen että kyllästyisin sellaiseen liian pian. Samoihin aikoihin kun aloin haaveilemaan tästä kankaasta sain Facebookin roskalava-palstalta ilmaiseksi tytöllemme hyväkuntoisen syöttötuolin. Syöttötuoli on ollut hankittuna siis jo hyvän aikaa ennen tytön syntymää :D Ja tokihan syöttötuoli tarvitsee mukavan ja kivan istuinpehmusteen. Joten summa summarum, tästä Karkkipäivä kernikankaasta ompelin syöttötuolin päällisen.
Tämä materiaali ei ole tyypillistä vahakangasta vaan sisältää aika paljon puuvillaa, joten materiaali on kangasmaisempi ja huokoisempi. Saa nähdä onko tästä mahdotonta jynssätä ruokatahroja pois :) Päällisen sisälle laitoin pehmusteeksi muutaman sentin paksuista vaahtomuovilevyä. Ensiksi mitoin syöttötuolia ja leikkasin siihen sopivan kokoiset palat vaahtomuovista. Leikkasin erikseen selkänojan, istuinosan ja käsinojien kappaleet eli yhteensä neljä vaahtomuovikappaletta.
Sitten mallasin vaahtomuovilevyt kankaan päälle ja piirsin niiden ääriviivat ja lisäsin saumanvarat. Vastakappaleen piirsin siten että selkänojan ja istuinosan väliin tuli leikkaussauma josta levyt sai helposti pujotettua pussiksi ommellun päällisen sisään. Viimeisenä tikkasin "taitekohdat" ja samalla tikkasin tämän avonaisen sauman kiinni. Vaahtomuovilevy oli tummanharmaata joten kankaan valkoiset osat eivät ole niin puhtaan valkoisia kuin pitäisi koska harmaa kuultaa hieman läpi. Vaan eihän tätä tietysti hämärässä työskennellessä huomannut..
Jäljelle jäi vielä pari palaa kangasta joista tein tällaisen laatikkomaisen pussukan. Tähän hoksasin laittaa väliin vielä valkoisen kankaan jottei vuorikangas kuulla läpi.
Vuorikankaaksi laitoin limeä pilkullista puuvillaa. Tähän pussukkaan sopii hyvin lyhyillä matkoilla tytön kanssa liikkuessa tarvittavat vaipat, harsot yms.
Päällikangas: Kodin1
Vaahtomuovilevy: Löytö-Pala
Vuorikangas: Eurokangas