perjantai 31. lokakuuta 2014

Siirtolapuutarha.

Tämän mekon tein jo vuosi sitten. Koska vuodenaika on nyt kutakuinkin sama kuin mekkoa tehdessä niin ajattelin tämän löysän asiayhteyden varjolla mekon täällä esitellä. Valmistin mekon siskolleni hänen ystäviensä häihin. Siskollani oli melko selkeä visio mekosta. Hän oli nähnyt tämän kuvan ja ihastunut ikihyviksi. Alusta alkaen oli siis selvää että kangas tulee olemaan Marimekon Siirtolapuutarhaa. Sain kuitenkin vapaat kädet mekon kaavoitukseen ja toteutukseen. Yläosan tein mukaillen tuota mallikuvaa, mutta alaosan tein aivan toisin vaikka siinä on vähän samaa henkeä.
Kaavat tein siten että ensiksi piirsin siskoni mittojen mukaisen peruskaavan tietokoneella Gerberin ohjelmistolla. Ajanpuutteen vuoksi printtasin peruskaavan ja kuosittelin mekon kaavat käsin.
Sain myös vapaat kädet kuvioiden ja värien kohdistuksien kanssa. Mielestäni onnistuin tässä hyvin. Ainoastaan mekon vyötärökaitaleen etukappaleen jouduin leikkaamaan uusiksi koska ensimmäinen oli liian levottoman näköinen.
Mekon helman ja hihansuut viimeistelin mustalla puuvillaisella vinonauhalla. Yläosassa on muotokaitaleet ja yläosan kappaleiden tukena on vahvempaa valkoista puuvillaa. Helmaan laitoin tylliä antamaan haluttua muhkeutta ja tylliä pilkistää myös helman sivusta. 
Selkäpuolen kaavoittamista pähkäilin melko pitkään. Päänvaivaa tuotti se että minkä mallinen selkä mekkoon sopisi parhaiten. Lopputulokseen olen todella tyytyväinen. 
Ja mikä tärkeintä, siskoni ihastui mekkoon enemmän kuin osasin kuvitellakkaan :)

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Vanhasta uutta.

Toisinaan kirpputoreilta tekee halvalla ihania löytöjä kuten tämä mekko. Mekon kangas oli niin ihastuttava etten epäröinyt hetkeäkään sen ostamista.
Voisi toki kuvitella ettei ostos ollut kovin järkevä koska mekko oli kokoa 128cm ja meidän typy on juuri ja juri 60cm. Pienen hetken olisi saanut odotella että mekko on sopiva :D Jottei kaapit täyty ylisuurista vaatteista niin päätin ommella mekosta jotain muuta. Leikkelin mekon napit talteen, mutta muuten saksin jokaisen sauman auki ja ompelin kaikki uusiksi.
Materiaalia mekosta tuli sen verran että sitä riittää vielä esimerkiksi pipoon tai vastaavaan pieneen ompelukseen. Ensimmäisenä ajattelin tehdä pienen liivimekon, mutta niitä ei ole juurikaan tullut käytettyä niin päädyin käytännöllisempään asuun. Kuosittelin suoraan kankaalle neuletakin jonka saa helposti kiinnitettyä bodyyn. Epäilen että tuskin tulisi pikkuisella pietettyä vielä neuletakkeja ellei se sitten ole valmiiksi bodyssa kiinni :)
Bodyn kankaaksi valitsin trikoota jossa on valkoisia pilkkuja vaaleanpunaisella pohjalla. Bodyn pääntiestä tein kirjekuorimallisen jotta se on helppo pukea päälle. Bodyn kanttasin samalla trikoolla jottei yleisilmeestä tulisi liian levoton.
Tein hihat myös kaksinkertaisena, eli alla on vielä trikoota olevat hihat. Päädyin tällaiseen ratkaisuun koska en tiedä olisiko tämä materiaali kovin mieluisa suoraan vauvan ihoa vasten vaikka pehmoinen materiaali onkin. Mieluiten puen kuitenkin puhdasta puuvillaa suoraan lapsen iholle. Hihat kiinnitin toisiinsa kädentieltä ja hihansuusta.
Neuletakin reunat huolittelin kaksinkertaisella pinkillä resorilla ja helman käänsin ja kaksoistikkasin. Keskietuun lisäsin kaitaleen johon kiinnitin napit koska pinkit napit pinkissä resorissa eivät näyttäneet niin kivalta. Kaitale on tikattu neuletakkiin kiinni, eli takki ei ole avattavaa mallia. En olisi jaksanut alkaa tähän väkertämään napinläpejä kun niillä ei käytännössä ole mitään tarkoitusta tässä. Jostain syystä napinläpien tekeminen on aina yhtä tylsää.
Tässä mallissa on se hyvä puoli että neuletakki pysyy varmasti päällä. Olisi pitänyt piirtää jo alunalkaen kunnolliset kaavat niin voisin tehdä näitä heti muutaman lisää. Ainoa huono puoli siinä että kuosittelee suoraan kankaalle on se ettei välttämättä muista mitä sitä oikein on tehnyt :D Tosin taitaa meillä näitä 62cm vaatteita olla jo enemmän kuin tarpeeksi. Mutta kaikenkaikkiaan tästä tuli mielestäni oikein söötti <3
Neuletakin kangas ja napit: kirppis
Bodyn kangas: Stenzo, Majapuu
Resori: Löytö-Pala

tiistai 28. lokakuuta 2014

Itsensä haastamista osa 2.

Joustofrotee aiheuttaa minulle ristiriitaisia ajatuksia. Periaatteessa se on tekstuuriltaan mukavan näköinen ja retrohenkinen, mutta tunnultaan jokseenkin inhottava. Joustofroteitakin toki on useamman erilaista ja muutamat ovat olleet jopa niin kivoja että niitä on päätynyt omiin kangasvarastoihin ja jopa vaatekaappiin asti. Siellä vaatekaapissa ne ovat toistaiseksi viihtyneetkin.
Saamassani kangaspaketissa oli pala kauniin vihreää joustofroteeta. Varmaksi en mene sanomaan, mutta epäilisin että tämä on alunperin Metsolasta. Joustofrotee sopii minun mielestä parhaiten kesäisiin liivimekkoihin, mutta koska halusin saada tehtyä jotain nyt heti käytettävää niin päädyin tekemään housut. Jotta housut eivät olisi vain tylsät housut niin tein niistä henkselihousut.
 Housujen pohjana käytin piirtämääni hyväksi havaittua kaavaa. Housuissa on etu ja takakappaleen lisäksi haarakiila antamassa tarvittavaa tilaa. Henkselit ja etukappaleen leikkelin vapain käsin. Henkselit ovat mittansa puolesta melko naftit eli nämä housut eivät välttämättä ole pitkään sopivat. Melko retrothan nämä on, mutta itseasiassa ihan hauskat.  Kivaa vaihtelua trikoopöksyille ja sukkahousuille. Nämä oli myös helppo pukea toisin kuin jotku umpinaisemmat haalarihousut. Tällaisia voisin kuvitella tekeväni lisääkin :)
Joustofrotee: saatu
Valkoinen resori: Löytö-Pala
Nepparit: Prym, kirpparilta
Haalareiden alla oleva kietaisubody on tehty Marimekon trikoosta.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Toisen roska on toisen aarre.

Viime keväänä löysimme oikean aarreaitan. Päätimme ohikulkumatkalla piipahtaa eräällä pienellä kirpputorilla. Kirppis oli täynnä enemmän ja vähemmän tarpeellista kodin pientä tavaraa ja kirpparia pystyssä pitävien mummojen tekemiä käsitöitä mm. kauniita villasukkia. Siinä käsitöitä tutkiessani paikalla ollut mummo työntekijä kehotti käymään peremmälle heidän työhuoneeseen missä ompelukoneet surisivat. Hän avasi minulle kankaita ja ompelutarvikkeita pursuilevat kaappien ovet ja sanoi että myös kaikki materiaalit ovat myytävänä. Siitäkös tämä kangashamsteri innostui! Ja ostinkin ison kassillisen monenmoista kangasta. Ostin muunmuassa neonvärisillä raidoilla varustettua mustaa resoria :D
Pari päivää sitten kävin uudestaan kyseisellä kirpparilla. Ostin tytöllemme suloiset villasukat, mutta matkan päätarkoitus oli tietysti kankaat :) Paikan kangasvalikoima on sellainen että voisin kuvitella sinne kulkeutuvan mummojen vuosia tai jopa vuosikymmeniä vanhoja kangasvarastoja. Siellä oli joitain Marimekonkin kankaita, mutta koska en keksinyt niille käyttötarkoitusta niin päätin jättää ne jonkun muun löydettäväksi.
Kankaista löytyy ihan helmiä kun jaksaa vain etsiä. Kauppakassillinen kankaita maksoi viisi euroa! Ylemmässä kuvassa on kaikki trikoota. Alimpana olevaa kirkkaan punaista trikoota oli yli kaksi metriä ja muitakin on kohtuu isot palat. Tuo raidallinen kangas on ihanan pehmoinen ja siitä voisin kuvitella unihaalareita tytölle tekeväni.
Toisessa kuvassa on resoreita monessa eri sävyssä ja niitäkin on ihan hyvän kokoiset palat. Löytyipä myös sellaista paksumpaa ulkoiluvaatteisiin käytettävää resoria. Tuo alin petroolin sävyinen kangas on jotain neulosta ja sitäkin oli yli kaksi metriä. Se on aivan ihanan värinen ja siitä on ehdottomasti tehtävä jotain itselle <3 Kaikki kankaat pyöritin jo pyykkikoneessa ja ne säilyivät hyvälaatuisina eli vaikka kankaat olisivatkin vanhoja niin hyvinkin käyttökelpoisia ovat vielä :)

perjantai 24. lokakuuta 2014

Perhosia ja hörhelöitä.

Olen innostunut ompelemaan tytölle useammankin vastaavanlaisen setin. Nämä ovat niin söpöjä pikkuisen päällä. Mies tosin hieman kummastelee ja naureskelee näitä röyhelöpöksyjä. Ei voi kuulemma ymmärtää koska noilla röyhelöillä ei ole mitään käyttötarkoitusta :D No minun mielestä niiden tarkoitus on olla söpöt ja niin kauon kuin voin tytön vaatteista päättää niin söpöilyä ei voi olla liikaa :) Vaatteet ovat kokoa 62cm ja vielä hieman reiluja meidän vajaa 60cm tytölle.
Pöksyjen röyhelöt ja bodyn perhoshihat on huoliteltu rullapäärmeellä. Tätä saumurin ominaisuutta minulla tulee hyödynnettyä liian harvoin. Rullapäärmeellä saa mielestäni nättiä jälkeä ja sitä kaivattua söpöyttä. Bodyn hihansuut viimeistelin kapealla resorilla. Mielestäni tämä on huomattavasti nopeampi ja nätimpi vaihtoehto kuin hihansuiden kanttaaminen.
Tämä PaaPiin perhoskangas on aivan mielettömän pehmoista ja miellyttävän tuntoista. Ja kankaan vihreä väri on todella kaunis. Kaikin puolin ihana kangas vaikken luonnossa perhosista pidäkkään. Jemmasin kädentaito-messuilta samaa kangasta myös hennon vaaleanpunaisella pohjalla. Keltainen trikoo on kierrätetty H&M:n topista. On melko lirua materiaalia. Siksi laitoin housun vyötärölle ja lahkeensuihin napakampaa resoria vaikkei se ihan yksyhteen housujen keltaisen värin kanssa olekkaan. Tästä setistä tuli kunnon väripilkku syksyn pimeyteen :)
Kaavat : omat
Perhoskangas: PaaPii
Keltainen trikoo: kierrätetty toppi
Keltainen resori: Metsola

torstai 23. lokakuuta 2014

Purkkapuudeli.

Toisinaan on ihan hyvä haastaa itsensä. Sain vaihdossa vanhasta ompelukoneen raadosta pinon aivan ihania kankaita. Ihme ja kumma, minulla ei yhtäkään näistä kuoseista ollut entuudestaan vaikka melkoinen kangashamsteri olenkin.
Koska kankaita löytyy omasta takaa jo mielin määrin, niin päätin haastaa itseni ompelemaan kaikista näistä uusista kankaista jotain. Kankaissa on pienempiä ja reilummankin kokosia palasia. Aikomuksena näistä on ommella pikku typykälle. Tämä vihreä puudelikangas on alunperin Viljamin Puodista.
Ensimmäisenä sain aikaiseksi 62 cm unihaalarin. Melko tylsää, mutta tarpeellista. Vihreän puudeli-kankaan kaveriksi valitsin pinkit resorit. Harmi ettei haalariin osunut yhtään purkkaa puhaltavaa puudelia koska sen vuoksi oikeastaan pinkin resorin valitsin. Kangasta leikatessani en kuitenkaan kuvioita sen kummemmin katsonut enkä tajunnut että näitä purkkapuudeleita on niin harvakseltaan :)
Haalarin kaava on oma ja malli on koettu käytössä toimivaksi. Meillä on jäänyt kokonaan käyttämättä sellaiset jalkaterälliset unihaalarit koska pikkuisen jalat menevät niissä aina miten sattuu. Sama homma housuissa, sukat ja resorilahkeet toimivat paremmin meillä.
Unihaalari on mielestäni mukavampi pukea jos siinä on vetoketju. En usko että mieskään on turhan innoissaan puvuista joissa on pitkät rivit neppareita :) Vetoketjun suojasin kaitaleella jottei se osu pikkuisen kaulaan. Seuraavaksi pitää sarjoa tästä kaavasta seuraava koko ja alkaa ompelemaan isompaa kokoa varastoon.

Kangas: saatu
Vetoketju: YKK, Karnaluks
Resori: Löytö-Pala

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Tumput ja töppöset.

Otin tyttärelleni äitiyspakkauksen koska ajattelin sen olevan hyödyllinen. Näin sitä voisi kuvitella, mutta nyt olen kuitenkin melkein kaikista vaatteista halunnut ommella oman näköiset versiot. Makuupussi on tähän mennessä ainoa joka on päässyt kunnolla käyttöön :) Äitiyspakkauksessa tulleet tumput ja töppöset eivät olleet kovin kauniin väriset ja mielestäni ne oli muutenkin vähän muodottomat. Eikä sieltä täältä sojottavat langanpätkätkään hivelleet silmiä. Ostin R-Collectionin pop up-kangasmyymälästä kirkkaan punaista veden ja tuulen pitävää ulkoilukangasta. Tästä ompelin äitiyspakkauksen tumppuja ja töppösiä mallina käyttäen omat versiot.

Vuoritin sekä tumput että töppöset luonnonvalkoisella trikoolla ja väliin laitoin vanua. Mielestäni näistä tuli oikein söpöt ja nyt pitäisi alkaa vain suunnittelemaan toppapuvun ulkonäköä. Olen haaveillut että tekisin tytölle tummansinisen toppapuvun valkoisin "tehostein". Ehkä jotain tämän tyyppistä, mutta nätimpää :D Nähtäväksi jää, sillä ei nämä ainakaan sen äitiyspakkauksessa tulleen toppapuvun kanssa sovi ;) 

Tumput ja töppöset valmistuivat tarpeeseen sillä tänä aamuna mittari näyttää -9,2 astetta, hrrr.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Yksi kaava, monta lakkia.



Ilmat viilenivät kertaheitolla ja typykkä tarvitsi lämpimämmän lakin. Alkusyksy mentiin Ruskovillan silkkimyssyllä. Halusin mahdollisimman hyvin suojaavan mallin jottei pienen otsa tai korvat palellu. Ja toki halusin kokeilla hatun tekemistä itse. Kovin vähän olen pipoja ja hattuja kaavoittanut, mutta kuten yleensä,kokeilemalla se parhaiten onnistuu. Kaavaa lähdin mukkaamaan ihan perinteisen pipon kaavasta. Ulkonäöllistä mallia otin Fredriksonin retro-malliston lakista

Ensimmäisessä kokeilussa käytin Sokerikallot-joustocollegea, pinkkiä resoria ja vuorena on pinkkiä fleecea. Tämän yksilön tupsu ja kiinnitysnauha on ostettu Tallinnan Kangadzungelista. Kuten päähineissä yleensä niin ensimmäinen kaavoituskokeilu ei mennyt kokonsa puolesta ihan nappiin vaan lakista tuli tytölle ainakin numeron verran liian iso.

Seuraava kokeilu onnistui kokonsa puolesta paremmin. Päällinen on joskus vaihtokauppana saatua neulosta ja vuorena on myös pinkkiä fleecea. Kiinnitysnauhan ostin R-Collectionin pop up-kangasmyymälästä ja tupsu on Tallinnan Karnaluksista. Lakin kaavaa ja ompelua putäisi vielä hieman hioa jottei lakkiin tulisi tuollaisia "harjanteita".

Ompelin vielä kolmannen yksilön Eurokankaan palalaarista ostetusta ohuesta villakankaasta. Vuorikisi laitoin trikoota ja vuorin ja päällisen väliin laitoin ohuen vanun tuomaan lämpöä. Tämän tupsun valmistin itse ja olen sen ulkomuotoon enemmän kuin tyytyväinen :)


Innostuin tosissani tekemään näitä pompomeja kun ostin kädentaito-messuilta pompom-makerin. Joku voi ajatella että tämä on maailman turhin kapistus koska pompomeja voi yhtälailla tehdä pahvisella kiekolla tai jopa ilman apuvälineitä. Mutta jokatapauksessa, minä tykkään tästä kapistuksesta :)


Pompom-makerilla saan tehtyä nopsaan nätin pyöreitä, muhkeita ja hyvin koossa pysyviä pompomeja.


Mielestäni näistä tulee jopa nätimpiä kuin noista ostamistani pompomeista ja saapahan aina juuri sen värisen tupsun pipoon kuin tahtoo :)

maanantai 20. lokakuuta 2014

Kankaanpainantaa

Jostainhan se on aloitettava. Melkolailla vuosi takaperin osallistuin kansalaisopiston kankaanpaino-kurssille. Kurssi tarjosi hyvät puitteet kokeilla tekniikoita joiden toteuttaminen kotona on mahdotonta tai vähintäänkin hankalaa ja sotkuista. Eniten innoissani olin mahdollisuudesta valottaa oma painoseula. Yhdeksi painoseulan kuvaksi valitsin valokuvan vanhempieni koirasta Madonnasta.
Valokuva piti muokata mustavalkoiseksi ja muutenkin kuva vaati hieman kontrastien säätämistä jotta kuva valottuu oikein. Seulan valottaminen oli helppo operaatio, mutta ei siitä nyt tässä sen enempiä. Toki jännitin millainen lopputulos on. Painoin seulalla muutaman kerran valkoiseen puuvillaan josta tein koristetyynyjä. Nyt päätin kuitenkin vihdoin kokeilla kuvan painamista myös trikoolle.

Painovärinä käytin Emo-tuotannon mustaa painopastaa. Kuvassa näkyy myös seulalle valotetut kuvat ompelukoneesta ja ompelusaksista. Ehkä vielä jonain päivänä kerkeän niidenkin painamista kokeilla. Mihinkäs tässä kiire on :)

Kuva onnistui mielestäni kohtuu hyvin vaikka epäonnistumisen riski on suuri sillä kuvassa on niin paljon pienen pieniä yksityiskohtia. Painovärin kuivuttua väritin koiran hatun kangastusseilla ja silitin värit kiinni kankaaseen. Ennen bodyn ompelua pesin kankaan vielä 60 asteessa. Värit pysyivät pesussa hyvin. Valmiista kuvasta ompelin omalla kaavalla tytölleni bodyn koossa 62cm. Mielestäni lopputulos on varsin söpö :) Samalla alkoi houkuttelemaan ajatus uudesta kankaanpainokurssista ja uusista seuloista :)